Educare edellyttää hyvää akustista ympäristöä

Ruotsin kaksi vuotta sitten uudistetun Esikoulujen opetusohjelman (Lpfö 18) lähestymistapa koulutukseen ja opetukseen perustuu kokonaisvaltaiseen näkemykseen lapsista ja heidän tarpeistaan. Opetusohjelman mukaan tutkiminen, leikki, luovuus, opastus ja oppiminen ovat integroituja prosesseja lapsille.  

Esikouluja ei Ruotsissa pidetä yksinomaan virkistys- tai opetustiloina, vaan enemmänkin näiden yhdistelmänä: leikkisinä oppimisympäristöinä, joissa leikki toimii perustana oppimiselle ja kehittymiselle. Se tarkoittaa, että monenlaista ääntä pitää sallia ja rohkaista samalla, kun akustista ympäristöä pitää myös pystyä hallitsemaan. Sen takia esikoulutilojen fyysiseen rakenteeseen liittyy tiettyjä edellytyksiä. 

Tutkiva lähestymistapa 

Opetusalaa ja kasvatustieteitä yliopistossa opiskelleella Annika Palmgrenilla on 30 vuoden ammattikokemus kasvatustyöstä ja esikouluopetuksesta Ruotsissa. Vuodesta 2013 lähtien hän on työskennellyt konsulttina hankkeissa, joilla tuetaan ja kehitetään yksityisten ja kunnallisten esikoulujen toimintaa. Hän työskentelee myös yhteispohjoismaisissa koulukehityshankkeissa. 

Palmgrenin mukaan opettamisesta keskusteleminen oli esikoulumaailmassa kiistanalaista, koska sen saattoi katsoa tarkoittavan, että esikouluopettajien pitäisi opettaa luokkahuonemenetelmillä ja kertoa lapsille, miten pitää olla ja mitä pitää tehdä. Uudistetussa opetusohjelmassa opettamisella on toisenlainen määritelmä. 

”Perustana on tutkiva, viestivä lähestymistapa, jossa leikki on oppimisen väline. Lapset tuottavat tietoa yhdessä esikouluopettajan opastuksella”, Palmgren selittää. 

Ruotsissa ei vaatimuksia oppimistuloksille 

Perusperiaate on, että opettajien pitää kyetä tunnistamaan lapsen kiinnostuksen kohteet, jotka paljastuvat leikin aikana, jotta nämä pystyvät kehittämään ja laajentamaan tietämystään.  

”Lapsille pitää antaa esikoulussa mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia ja kehittää ainakin viestintätaitoja ja taitoa kokea asioita kaikilla aisteilla. Ruotsin esikouluille ei ole kuitenkaan asetettu oppimistavoitteita”, hän selittää. 

Koulutuspolitiikan ytimessä on joukko perusarvoja, joiden tavoitteena on kouluttaa lapsista demokraattisia kansalaisia.  

”Esikouluissa tulee ymmärtää erilaisia kulttuureita ja antaa erilaisia näkökulmia ympäröivään maailmaan. Jokainen yksilö on ainutlaatuinen ja hänellä on oikeus tulla kuulluksi demokratian asettamien velvoitteiden lisäksi. Esikoulujen on kuvastettava ja välitettävä näitä arvoja”, Palmgren sanoo. 

Hyvä oppimisympäristö, jossa on tilaa leikille 

Leikki oppimisen ja kehittymisen välineenä edellyttää ympäristöä, jossa äänenkäyttö sallitaan ja tehdään mahdolliseksi niin, ettei se vaaranna terveyttä. Pikkulapsilla on paljon tunteita, joita pitää kyetä ilmaisemaan ja välittämään erilaisilla äänillä: huutamalla, nauramalla, itkemällä, puhumalla. 

 ”Meidän on suunniteltava leikkiympäristöjä, jotka toimivat myös hyvinä oppimis- ja työympäristöinä. Tätä varten rakennusakustiikka on suunniteltava niin, että se edistää näitä tavoitteita. Emme halua tilanteita, joissa opettajien ainoa vaihtoehto on käskeä lapsia olemaan hiljaa, koska melutaso nousee liikaa. Samalla esikouluihin tarvitaan alueita, joihin lapset voivat mennä olemaan rauhassa ja palautumaan sekä erillisiä alueita, joissa kasvatusalan ammattilaiset voivat suunnitella ja pohtia.” 

 Palmgren osoittaa, että lasten akustinen ympäristö on tärkeä osa kestävän yhteiskunnan rakentamista. 

”Ihmiset ovat ilmeikkäitä, sosiaalisia yksilöitä ja siihen tarvitaan ympäristö, joka edistää näiden piirteiden kehittymistä. Hyvä akustiikka auttaa osaltaan kestävässä kehityksessä parantamalla ympäristöjen sopivuutta opiskeluun, kehittymiseen ja ennen kaikkea pitkäjänteiseen hyvinvointiin.” 

Osaamisen yhtymäkohta 

Monenlaisten tarpeiden ja aktiviteettien pitää siis toimia yhteen esikoulussa, jotta opetusohjelman tavoitteet ja vaatimukset voidaan täyttää. Tämä on vaikuttanut suoraan esikoulutilojen suunnitteluun. 

 ”Arkkitehtien ja muiden teknisten asiantuntijoiden, kuten akustikkojen on tavattava opettajat, jotta he voivat keskustella esikoulun opetusohjelman tarpeista ja sisällöstä ennen esikoulutilojen suunnittelua. Työn pitää aina perustua lasten tarpeisiin, sillä juuri he viettävät aikaa näissä tiloissa. Heidän on pystyttävä viestimään ja vuorovaikuttamaan oppimisympäristössään kestävällä tavalla, aivan kuten opettajat tarvitsevat kestävän työympäristön. Uskon, että paras lopputulos saavutetaan lasten tarpeista lähtien ja kaikkien osapuolten osaamista hyödyntäen.” 

Annikan visio tulevaisuuden esikouluista 

Eri maissa esikoulut ovat erilaisia. Ruotsissa on oma teoreettinen perustansa lasten oppimiselle ja kehitykselle sekä koulutusjärjestelmä, jossa esikoulu ei kuulu oppivelvollisuuden piiriin. Esikoululla on yhtäältä koulutustehtävä ja toisaalta keskeinen rooli yhteiskunnan muovaamisessa sekä vanhempien ja huoltajien opiskelu- tai työskentelymahdollisuuksien turvaamisessa. Esimerkiksi Suomessa taas on voimassa esiopetusvelvollisuus, joka velvoittaa lasta saamaan esiopetusta ennen peruskoulua. Lakimuutos tuli voimaan vuonna 2015. 

Muissa maissa lasten kotiympäristöllä ja perheellä on enemmän vastuuta lapsen varhaisvuosina. Millainen tulevaisuuden esikoulu olisi, jos Palmgren saisi päättää? 

”Näen esikoulut demokraattisena näyttämönä ja kohtaamispaikkana koko yhteiskunnalle. Niissä otetaan avosylin vastaan jokaisen yksilön ainutlaatuisuus ja kaikki voivat ilmaista niissä itseään ja kukoistaa. Tämä on perustavanlaatuinen pohja yhteiskunnassa, jossa koulutetaan tulevaisuuden demokraattisia kansalaisia. Haluan myös korostaa kansainvälistymistä. Vaikka lapset elävät Ruotsissa, he ovat myös yhteydessä Eurooppaan ja muuhun maailmaan. Tämä näkökulma on tärkeä, jotta he voivat kehittää välineitä kestävään kasvuun ja perustan tulevalle tietämykselleen. Kaiken kaikkiaan kieli – ja siten akustinen ympäristö – ovat keskeisessä asemassa.”

Teksti: Lars Wirtén 

Haluatko lukea lisää Ruotsin esikouluista?