De Werkplaats

Tilan yhdessä nurkassa näemme lapsiryhmän seuraamassa opetusohjelmaa TV:stä. Hieman kauempana kaksi poikaa tekee laskutehtäviään. Toisaalla ryhmä tyttöjä on siivoamassa jälkiään taidekäsityötuntinsa jäljiltä. De Werkplaats Kindergemeenschap (”Lasten työpaikkayhteisö”) Bilthovenissa, lähellä Utrechtia toimii kuin hyvin öljytty koneisto. Yli tuhannen neliömetrin kokoisella avoimella alueella 300 lasta luokilta 5-8 vaihtaa paikkaa opetusaktiviteettien mukaan. Järjestelmä perustuu koulun vuonna 1926 perustaneen Kees Boeken filosofialle. 

Tämä on avoin oppimisympäristö

Muutama vuosi sitten De Werkplaats läpikävi täydellisen muodonmuutoksen. Koulurakennus sovitettiin vastaamaan entistä paremmin Kees Boeken filosofiaa luopumalla perinteisestä luokkahuoneopetuksesta. Tuloksena syntyi täysin uusi koulurakennus, jossa luokkia opetetaan yhdellä laajalla alueella ”avoimessa oppimisympäristössä”.

”Mistä haluat, että aloitan?”, vastaa 7/8-vuosiluokan opettaja Hans Kloosterman kysyttäessä konseptin etuja. ”Se on kerta kaikkiaan fantastinen. Ennen jokaisella vuosiluokalla oli oma luokkahuoneensa ja uuden toiminnon aloittamiseksi koko huone oli järjesteltävä uudelleen vaihtamalla pulpettien paikkoja. Käytävälle järjestettiin toisinaan hiljainen alue lapselle, joka ei pystynyt keskittymään, mutta se ei luonnollisesti ollut ihanteellinen ratkaisu. Nyt kun kaikki luokat työskentelevät samalla alueella, on mahdollista käyttää tilan jokainen neliömetri varaamatta yhtään tilaa käytäviltä tai muualta.”

Pulpettien siirtely on jäänyt unholaan: ”Koulun jokainen nurkka on suunniteltu johonkin tiettyyn toimintaan. Jos teemme taidekäsitöitä menemme studioon. Lapset, jotka häiriintyvät helposti, menevät rakennuksen hiljaiselle alueelle. Kun lapset siirtyvät paikasta toiseen samassa tilassa, ei luokkahuonetta tarvitse järjestellä uudelleen.”

Avoin opetusympäristö antaa vapautta

De Werkplaats Kindergemeenschap ei ole ensimmäinen alakoulu, jossa on avoin oppimisympäristö. Koulun rehtori Jeroen Goes sai innoitteen kouluun De Witteringin alakoulusta Rosmalenista. ”Myös siellä opetusta annetaan suuressa avotilassa. Etsimme juuri sellaista, ja halusimme päästä irti erillisistä luokkahuoneista. Meidän mielestämme ympäristö tulisi sovittaa lapsen mukaan eikä päinvastoin. Avoin tila antaa lapsille paljon enemmän vapautta tehdä tehtäviään ja päättää, missä ja kenen kanssa he ne tekevät. Tämä antaa lapsille itsenäisyyttä, jota he tarvitsevat tehdäkseen omia valintoja ja pohtiakseen niitä. Lapset saavat lisää inspiraatiota voidessaan siirtyä paikasta toiseen.”

Parempi yhteisöllisyyden tunne

Seitsemäsluokkalainen Lennart (10) on vahvasti samaa mieltä: ”Kirjoitan kertomukseni aina ikkunan vieressä, muualla en saa mitään ideoita.” Hänestä on myös mukava työskennellä muiden luokkien lasten kanssa. ”Nyt voin vieläkin istua kaverini vieressä, vaikka hän kertaa edellistä luokkaa.”

Mutta edut eivät koske vain oppilaita; opettajat hyötyvät myös, opettaja Hans Kloosterman sanoo: ”Täällä työskenneltäessä ei ole yhtä ahdasta kuin pienissä luokkahuoneissa. Ja kun kaikki on avointa, näen yhdellä silmäyksellä, mitä lapset tekevät. Eri luokkien oppilaat vaihtavat joskus paikkaa, mikä lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Lapset, joita opetan, eivät ole enää ’minun’ vaan ’meidän’. Autamme toinen toisiamme ja yhteisöllisyyden tunne on nyt paljon parempi.”

Tulos: hiljaisempi koulu

Voisi luulla, että kun alueella on 300 koululaista, siellä on paljon melua, mutta mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Koulusta ei ole tullut millään suhteessa meluisampi. Tästä syystä arkkitehti Kees Willems keskittyi akustiikkaan heti rakennussuunnittelun alussa.

”Siitä koko prosessi alkaa. Jos akustiikka ei toimi, koko koulutuskonsepti epäonnistuu. Jos ihmiset häiriintyvät toistensa aiheuttamasta melusta, he alkavat rakentaa seiniä, mikä tekee tyhjäksi konseptin ja vie meidät takaisin lähtöruutuun. Menestyksen kaikkein tärkein fyysinen edellytys on hyvä akustiikka. Ilman hyvää akustiikkaa, rakennuksesta tulee epäterveellinen. Jos muut meluavat, ihmisillä on taipumus puhua lujempaa tullakseen kuulluksi, ja se kuluttaa energiaa. Ihmiset myös ärsyyntyvät muiden ihmisten melusta, mikä vaikuttaa heidän keskittymiseensä. Ja jos lapset eivät voi keskittyä, he eivät opi.”

Tarvitaan ääntä vaimentavia materiaaleja

Rakennusmääräykset avoimelle oppimisympäristölle ovat erilaiset kuin tavalliselle luokkahuoneelle. Akustiikkaneuvoja Jeroen Vugtsia pyydettiin varmistamaan, että määräykset tulivat täytetyiksi, ja tulokset puhuvat puolestaan. Arkkitehdin kanssa käydyn neuvonpidon jälkeen akustiikan optimoimiseen käytettiin paljon ääntä vaimentavia materiaaleja jo kantavassa rakenteessa, mutta myös Ecophonin toimittamia seinälevyjä ja akustiikkakattoja.

”Pidämme Ecophonin käytännöllisestä lähestymistavasta. Yritys tietää paljon akustiikasta ja tutkii paljon melun vaikutusta luokkahuoneissa. Jos katot eivät vaimenna melua, seurauksena on kanalailmiö – kaikkea muuta kuin ihanteellinen oppimisympäristö lapselle.”

Hans Kloosterman on samaa mieltä: ”Pystyn puhumaan lapsille normaalilla äänellä häiritsemättä toista, muutaman metrin päässä työskentelevää opettajaa. Tämä toimii erittäin hyvin – emme häiritse toisiamme.”

Hänelle tämä on molempia puolia hyödyttävä tilanne:"Tämä on tulevaisuutta, olen varma siitä.”

Teksti: Rhijja Jansen

Kuva: De Beeldredaktie/Erik van´t Woud 

Huomautus: Alankomaissa 1. vuosiluokka on tarkoitettu 4-vuotiaille, ja 8. vuosiluokka 12-vuotiaille oppilaille.