Avotilat

Avotilat ovat esimerkkejä tiloista, joissa jälkikaiunta-aikaa on täydennettävä kuvaajilla, jotka huomioivat tilan muodon ja jotka auttavat akustisessa suunnittelussa. Keskeinen kysymys on, kuinka akustinen suunnittelu vaikuttaa äänen etenemiseen tilassa ja akustiseen mukavuuteen. 
 
Avotilan äänistä useimmin häiritsee puhe. Siksi on tärkeää, että niiden, joiden on kommunikoitava keskenään, istuvat lähellä toisiaan, kun taas työnkentelyryhmät on akustisesti erotettava toisistaan.    

• työpisteiden sijainti

• sisäkaton valinta

• sisustuksen valinta (huonekalut, seinäkkeet, seinälevyt)

• hiljaiset alueet

• lattiamateriaali

• työtapa ja tekniset apuvälineet

• taustamelu 

Avotilassa on oltava ääntävaimentava alakatto riittävän akustiikan saavuttamiseksi. Alakatolla on oltava korkea äänenvaimennuskerroin ja se on asennettava mahdollisimman alas ihanteellisten akustisten ominaisuuksien saavuttamiseksi. 

Kuva osoittaa, että alakatto laskee äänitasoa ja parantaa astetta, jonka mukaan äänitaso laskee etäisyyden kasvaessa. Tällöin myös häiriösäde eli kahden työpisteen tarvitsema kohtuullinen etäisyys pienenee.  

Äänen etenemisen ilmaisuun on kuvaajia, jotka ilmoittavat, kuinka äänitaso pienenee etäisyyden kaksinkertaistuessa. Kuvaaja on DL2 ja sen yksikkö dB osoittaa äänen etenemiskäyrän kulmakertoimen. Toinen kuvaaja on DLf ja sen yksikkö dB osoittaa, kuinka äänenvoimakkuus tietyllä etäisyydellä olisi suhteessa vapaan kentän äänenvoimakkuuteen samalla etäisyydellä ilman heijastavia pintoja. Kasvattamalla DL2 -arvoa ja samanaikaiseti pienentämällä DLf -arvoa, etäisyys pisteeseen, jossa ääni ei lainkaan häiritsisi, pienenee.    

DL2

DLf